YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ 14.2.2024
Kenen olkapäälle pääni painaisin, kenelle suruni ja murheeni kertoisin?
YSTÄVÄN MATKASSA
Ystävän matkassa on hyvä olla, kulkea rinnatusten kuutamolla, nähdä iloisesti tuikkivat tähdet taivahalla. Unohtaa surut ja murheet, jatkaa turvallista matkaa elämäntaipaleella. Joskus myrsky keinuttelee venettä merellä, muista, Ystävän kanssa olet turvallisesti perillä.
Pertti Korhonen
SYYSSUNNUNTAIAAMU, Pertti Korhonen 12.9.2023
Istun taas tutulla parvekkeella,harmaa pilviverho on taivaalla.
Vieno tuuli heiluttelee pihakoivun lehtiä,syksyn keltaiset väriläikät jo värjäävät metsiä.
Toisin kuin keväällä, pikkulinnut eivät konsertoi pihakoivuissa, kohta lentelevät taivaalla suurissa parvissa. Muuttopuuhat niillä mielessä, uusi koti, kaukana etelässä.
Talven tuloon valmistaudumme myös me ihmiset, mielessämme vielä kesäpäivät helteiset. Pian taas tarvitaan lämmintä päälle, liukuesteitä kenkiin, kun astumme liukkaalle jäälle.
Säilyisivät vaan nämä neljä vuodenaikaa, niin kuin ennen, eläisimme me ihmiset niin, ettei ilmastonmuutos turmelisi niitä, tullen mennen.
Runollisen värikästä syksyä sinulle, Ystävä!
ÄIDIN KÄDET
Usein pyörittelen käsiäni ja huomaan, että käteni ovat aivan samanlaiset kuin äidilläni.Äitini kädet olivat kovan tehdastyön, perheen ja kasvimaan ansiosta kirjavat ja ahavoituneet. Sitruunainen käsivoide iltaisin lievitti ihon punaisuutta.
Erityisesti pyykkipäivät ovat jääneet mieleen, olin aina hänen mukanansa talon pesutuvassa. Pyykki keitettiin kaasulla toimivassa isossa padassa, joka toimi ”poletilla”. Niitä ostimme talon kivijalkakaupasta. Keitinveden sekaan laitettiin Valo-pulveria sekä lipeää. Sen jälkeen pyykki pestiin lavetilla käsin, käyttäen pyykin keitinvettä. Tässä touhussa menivät kädet rikki. Vielä isot ja painavat ”jokamiehen lakanat ” sekä muun pyykin huuhdoimme isoissa sementtialtaissa jääkylmässä vedessä, ja niin äidin kädet muovautuivat kuin olisi lihanuijalla hakattu. Puhdas, raikas pyykki vietiin kesällä Helsinginkadun Työväenopiston pihaan, jos ei ollut siellä tilaa niin jopa Linnanmäen kalliolle saakka, talvella talon kuivausvintille jäätymään.
Hänen työnsä muokkasi käsiä pahanlaisesti, ei ollut koneita helpottamassa työvaiheita. Käsien liottaminen suola-altaissa palkkatyössään, teki myös niille pahaa.
Nämä Äidin kädet ovat jääneet minulle pysyvästi mieleeni.
Helsingissä Kalliossa Sturenkadun ja Läntisen Brahenkadun kulmapuistikossa paljastettiin vuoden 1996 Äitienpäivänä "Työläisäiti-patsas". Patsas kuvaa äitiä ja tytärtä, jotka hoitavat yhdessä perheen pyykit.Näin me äidin kanssa teimme.
Sirpaleita, Hely Rautiainen 29.3.2023
Onnellisuus
Vene liukuu hiljalleen järven pintaa, auringon autereessa vesi helmeilee keltaisia pisaroita. Rauha, lempeä hiljaisuus. Maailma on liikkeensä lopettanut, ajelehdin kohti paratiisia. Olen kaikkeni antanut, nyt
tyhjyyttä kantaen. Ei ole pahaa maailmaa, vain sanomaton, ääretön kauneus.
Kuvitelma
Olen vesi.
Tahdon levätä suvantokohdassa aivan hiljaa, veden viilentävässä sylissä kuin kohdussa. Auringon lävistämänä, tuoksujen keskellä pehmeän aallon hyväilemänä.
Vesi on elämän lähde
Haluan veden äärelle, uimista, soutelua ja
pyykinpesua. Kiiruhdan koska rakastan vettä. Tuoksut, väri ja veden kimmeltävä
kirkkaus, myös myrskyt ja harmaus. Musiikkia kuuntelemalla havahtuen kaunis
pionokonsertti. Rauhaisaa, soljuvaa, helähtävää sekä pyrähtelevää sointujen
virtaa.
On ollut onnea vaihtelevasti sekä myös pitkäkestoisesti. Onnellisuus saavutettuna: Työpaikkani kaksikymmentävuotta joen, koskien putouksien saartamana, jylhää, kumisevaa ja erittäin mahtavaa.
Upeaa
Paljon olen onnessa kylpenyt. On rakkautta lapset, myös ihanat lapsenlapset ja
seesteinen koti. Onnellisuus on löytynyt ihmeellisistä tapahtumista, aivan käsittämättömistä elämän käänteistä joita ei pysty edes ymmärtämään?
Mutta nyt on lopetettava, ei ole hyvä liikaa hymistellä, on varjeltava saatuja
lahjoja.
Myllärin reitti, Pertti Korhonen, 25.2.2023
Jylhät kalliot reittini varrella,
juoksuhaudat, sammaloitunein seinin, vielä tallella.
Tykinjalustat, kiinnityspultit jo ruostuneet,
meiltä monelta nuo kauhun ajat jo unohtuneet.
Reittini alkoi Alakiveltä,
monet muistot hivelevät mieltä.
Kaunis kerrostaloalue ja päiväkoti, vain muisto,
nyt paikalla on kaunis Alakivenpuisto.
Kiipeän Orpaanportaita Yläkivelle.
Monta muistoa jäi reittini varrelle;
koulut, joissa lapset opit elämänreiteilleen saivat,
kirkko, jonka kellot kauniisti soivat.
Leipuri, uusi päiväkoti kirkon vieressä.
Uljas Myllikän keskus jo edessäni aukeaa,
Jauhokuja, terveyspalveluja ja leipää tarjoaa.
Uusien opinahjojen kautta Alakivelle kotiini palaan,
reitiltä kertyneen, muistojenjyväpussin avaan.
METKASTI LAULELLEN KEVÄTTÄ KOHTI
Olihan se taas kiva talolle tulla, vaikka hiukan ääni käheä oli mulla.
Laulut yhdessä laulellen silti luisti, Lilia pianon takana sävelet hyvin muisti.
Helmikuun ensimmäistä päivää vietettiin, Ystävänpäivän lauluja harjoiteltiin.
Maaliskuun alussa Kalevalaisia lauluja lauletaan, tottahan toki, myös Naistenpäivää juhlitaan.
Kevätkonsertti jo kovasti mielessämme on, tuo kauden kohokohta verraton.
Silloin näytämme mitä olemme oppineet, kevään aikana muistiimme painaneet.
Emmehän toki Äitejäkään unohda, Äideille haluamme tervehdyksemme tuoda.
Kevätjuhlaan kevätkauden päätämme, iloisin mielin kesälaitumille lähdemme.
1.2.2023 Pertti Korhonen
KANSAKOULUSSA, Pertti Korhonen
Kävin kansakoulua maaseudulla, suurten ikäluokkien viisikymmenluvulla.
Hevoskyydillä meitä kouluun kuljetettiin, historiaa, uskontoa, äidinkieltäkin opetettiin.
Tyhjänpäiväseltä tuntui noiden aineiden opiskelu, aatelisten sukujen menneisyyden pohdiskelu. Ei kiinnostanut äidinkielen hienouksien tavailu, turhalta tuntui tulevallemetsurille pilkkujen asettelu.
Harmaa hapsisena haluan menneistä kirjoittaa, päätäni raapien mietin, mihin välimerkit voisi sijoittaa? Miten yhdyssanan kahdesta sanasta erottaa, mihin pilkut, pisteet, huutomerkit voi sijoittaa?
Eipä siitä kannata mieltänsä pahoittaa, vaikka ei oppien mukaan aina osaa kirjoittaa,joskus se oikein huvittaa, kun kirjoitusohjelma punaista vilkuttaa.
Pertti Korhonen
MALMIN METKAT
Vaikka korona ja sota koettelee maailman rauhaa,
Malmin matkat jaksavat yhä laulaa.
Porukka luonnollisesti vaihtuu, poistuvien tilalle uusia kultakurkkuja saapuu.
Lilia on kuoromme kantava voima, vaikka piano hajosi, sylissä on haitari ihanasti soiva.
Marjukka meille aamuisin ovet avaa, netittömille soittaa, infoa jakaa.
Sähköposteja Myllikästä lykkää,
toivottavasti joku myös runoriimeistä tykkää.
Jatkakaamme laulamista iloisin mielin,
joskus jopa kirvelevän silmin.
Sirpaleita Hely Rautiainen 14.11.2022
Kiitollisuus
Violetta Parran laulamassa laulussa ”Elämälle kiitos” on hieno syventävä totuus: ”Paljosta saan olla kiitollinen”
Oli aika, kun työelämä rasitti (niin kun se meistä jokaista) ja pääsin vihdoin ”oloneuvottareksi”. Se oli suuri kiitollisuuden päivä. Olo oli helpottunut ja onnellinen. Pääsin vihdoin pois vaikeista aamuista ja vieraan töistä sekä uuvuttavista työpäivistä. ”Ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työt”, näin laulussakin sanotaan. Kotitöitä minä rakastan. Taitaa olla niin, että ne työn lahjat saattavat olla tässä?
Eräänä kauniina syyspäivänä olin vapaa, lähdin kulkemaan, hakeuduin erilaisiin tilaisuuksiin, vaeltelin kaupungilla, kuuntelin, katselin ja osallistuin.
Pistäydyin Uspenskin katedraalissa Katajanokalla, vaikka en ole ortodoksi.
Siellä kohtaamieni ikonien edessä pysähdyin, rauhoituin ja purin omia
tuntemuksiani sekä suuria kiitollisuuden anteja näkemiini taulujen kuvajaisiin.
Olin onnellinen, nyt kaikki on jäänyt taa. Tämä kirkas selkeys on jäänyt lämpönä
mieleeni. Oli kevyt askeltaa kotiin päin.
Vuodet on vierineet, hyviä päiviä on ollut runsaasti. On aikaa tavata lapsuuden ystäviä. Laitamme yhdessä asiat paremmaksi. Yhdessä saamme paljon hyvää mieltä, mielipiteistä, huomaisuudesta ja ystävällisyydestä. Vaikka olemme lähtöisin osittain erilaisesta elämänmenosta, on se yhteinen ikämme huomioituna samankaltaista.
Saa myös olla kiitollinen pitkistä, kiireettömistä, raukeista iltapäivistä, tehdä, harrastaa sitä, mitä rakastaa. ”Elämäni parasta aikaa”
Kiitoksen aihetta on paljon: Nyt vuoden pimeimpänä aikana laitan ikkunaan Adventtitähden loistamaan ja terassille kynttilän palamaan.
”Maa martaana makaa”, sanoi äitini aikoinaan marraskuussa. Sanonta on ehkä hieman julma, mutta tosi.
Onnen lauluja, kirjoittanut Hely Rautiainen
Onnen lauluja
lauletaan kesällä, sireenien kukkiessa
maan tuoksussa, vetten sinessä ja auringon lämmössä, ihanasti kukkien.
Vielä hengitämme, aistimme, elämme.
Nyt on iltapäivä, ehkä kenties jo ilta, silti nyt on hyvä olla.
Hidastumme, vaan menemme kohti uutta, yritämme, kuljemme.
Ei vielä päivä sammu. Elää
HELY RAUTIAISEN TULKINTAA ISÄ-NÄYTELMÄSTÄ
Malmin Työväen Näyttämö esittää ranskalaisen Florian Zellerin palkitun menestysnäytelmän Isä. Se on kirjoitettu vuonna 2012.
Isä näytelmä on lämminhenkinen ja oivaltava tarina muistinmenetyksestä sekä hieno
kuvaus monelle niin tutusta aiheesta.
Näytelmä on haastava koska mieleen tulee katsoessa ”unenominaisuus ”. Onko totta vai kuvitelmaa? Mutta se, mikä on totta, täytyy itse havaita. Koska tarinaa ei
tarjoilla valmiiksi.
Katsoja joutuu pohtimaan, kuinka paljon on valmis tekemään omasta elämästään
huolehtijakseen muistisairaasta omaisesta? Joutuu tekemään valintoja, mikä ei suinkaan ole helppoa.
Tässä teatteri on tiennäyttäjä. Se koskettaa ja tuo katsojille tärkeää tietoa. Tätä sairautta moni kohtaa elämässään.
Näytelmän Isällä, muistisairaalla on jatkuva hätä, on itse väärässä paikassa, ei
tunne omaisiaan ja kaikki tavara on koko ajan kadoksissa?
Näin ihminen murenee. Voi Isä parkaa!
Näytelmä on ajatuksia herättävä, koska muistisairaita on meilläkin 20 000. Sairaus on täysin arvaamaton eikä paranemisesta ole toivoa.
Teatterilaisilla on ollut hankala kevät kaikkine koronarajoituksineen, ja näytelmää on työstetty ja tuntunut kuin se olisi ” ollut ”pihtisynnytys”. Kiitos, näytelmä oli hyvä: Ehdottomasti kannattaa mennä katsomaan! Koskettava aihe, käsitteli vakavaa ja yleistyvää aikamme ilmiötä.
Hely Rautiainen 15.04.2022
TYÖLÄISÄITIPATSAS, Hely Rautiainen
Julkaistu aiemmin Tsilarissa, Stadin slangin lehdessä.
Vuonna 1993 syntyi saunan lauteilla Vallilassa neljän miehen ryhmä, joka
muisteli lapsuudenmaisemiaan Pitkänsillan pohjoispuolen linjoilla ja kulmilla. Ihmeteltiin, miten oli niiltä sijoillta näihin päiviin selviydytty ja kenen ansiosta. Vääjäämättä päädyttiin silloin yhteen henkilöön – työläisäitiin. Patsastoimikunta muodostettiin syksyllä 1993 ja siihen kuului 12 jäsentä. Patsas kuvaa Helsingin Kalliosta työläisäitejä, jotka työnteollaan olivat nostamassa Suomea jaloilleen sodan jälkeen. Se oli kovaa aikaa. Omista hartioista piti ottaa voimat, ei sitä minnekkään sosiaalitoimistoon siihen aikaan lähdetty, muisteli äitini.
Suureksi symboliksi pystytetty ”Työläisäitipatsas ” Sturenkadun ja Läntisen
Brahenkadun kulmapuistikossa on hieno kunnianosoitus lujista ja vahvoista
äideistämme - kuvauksellisesti veistetty monumentti äideistämme. Patsas
kuvaa Kallion työläisnaisia 1940 – 1950-luvulla. Nämä vuosikymmenet olivat
ahkeria työn vuosia niille, jotka useinkin kahtakin työpäivää tehden elättivät perhettään ja rakensivat sodan jälkeistä Suomea.
Patsastoimikunta, me kalliolaiset olemme itse projektia ideoineet ja kustantaneet. Seisomme ylpeinä sen äärellä: Ylistämällä alistettu äiti on kiitoksensa ansainnut.
Veljeni Seppo Niemi suunnitteli ja ohjasi TV2-asiohjelman ”Työläisäitimme” vuonna 1998. Lausun ohjelmassa Elvi Sinervon runon kokoelmasta Neidon kaivo (1950 – 1956) yhden säkeistön "Hän kaukaa katsoo sinuun", runon ensimmäisen säkeen.
Hän oli työläisnäinen. Hän oli monista muudan.
Hänen nimensä kauvan sitten unohdettiin.
Vaan tänään ylistän häntä.
Hänen sankaruutta huudan.
Minä tahtoisin veistää hänen kasvonsa graniittiin.
Kivaa lämmintä kevättä teille kaikille gimmoille ja kundeille! Terveisin Hely Rautiainen (os. Niemi )
Kesäparatiisi - Muistatko kesäsiirtolat!
Hely Rautiainen
Meitä oli Helsingin Kallion ”kartsoilla” neljäkymmentä, viisikymmenluvun luvulla hurja lapsimäärä. Asunnot olivat ahtaita ja elämä oli kenellä mitäkin, mutta yleisesti hyvinkin tiukkaa taloudellisesti. Leskiäitimme elätti ”naisen palkalla” meitä kolmea lasta. Aina maksettiin vuokrat, sähkö ja kaasu tunnollisesti. Siihen aikaa ei ollut perhehelpotuksia. Oli kuitenkin kunnallinen päivähoito.
Siirtolahakemuslomake täytettiin ja kaupungin sosiaalitehtävät ulottuivat kohdalleni ja pääsin kesäksi Etelä-Karjalaan, Luumäelle. Kaikkiaan olin kolme kesäkautta samassa kohteessa.
Taustatietoa: Koulujen kesäsiirtolat olivat Helsingin Kaupungin koulujen Opettajayhdistyksen kesävirkistystoimikunnan järjestämiä ja heidän organisoimiansa.
Vuoden 1952 kesällä oli siirtolassa 54 oppilasta, 1953 meitä oli 57 lasta.
Siirtola-aika kesti koko kesän (esim. 6.6 – 19.8.1952) siis melkein koko kesän.
Kesälapsen kulut olivat kaupungille 214 markkaa päivässä. (Olen tarkistanut
tiedot Helsingin Kaupungin arkistosta lokakuussa 2019)
Luumäellä vuosina 1951–1953 oli johtajaopettajapariskunta Veikko ja Taimi Miettinen Helsingin Maunulasta. Veikko ja Taimi olivat hyviä kasvattajia. Heillä oli viisi lasta.
Itseäni pelotti lähteä kesäsiirtolaan koska jotkut olivat ilkkuneet ja huutaneet ”toi joutuu kesäsiirtolaan”. Ajattelin, että jotain pahaa minun on täytynyt tehdä, kun minua näin rangaistaan.
Siirtolaan lähtö: Lähtöpäivänä kokoonnuttiin aamulla Kaisaniemen kansakoululle lääkärin vastaanotolle. Ensin punnittiin paino ja merkattiin pituus. Pihalla vaatepussi kuorma- autoon ja koululta kävelimme rautatieasemalle. Eihän sitä vaatetta juuri ollut: uikkarit, yöpuku ja alusvaatetta. Päällä oli ainut mekko, nilkkasukat ja ohuet tossut.
Kumisaappaita ei ollut.
Junamatka kesti tunteja. Luumäen asemalta mentiin kuorma- auton kyydissä kaksitoista kilometriä perille. Siellä männikköjen keskellä järven rannalla sijaitsi suuri kaksiverantainen hirsinen harmaa talo. Kaunis Pietarilaishuvila, Lepola nimeltään. Lepola oli rakennettu vuonna 1903 Baltian saksalaista syntyperää oleva vakuutusyhtiön johtaja Ilja Plinatuksen eläkeläiskodiksi.
Kivijärven rannassa oli lisäksi lasiverantainen huvila, nimeltään Vilpola.
Aikanaan huvilassa on toiminut vuosina 1940–1941 ja 1944 Lotta Svärd -järjestön päämaja sekä Rajatoimisto, jossa kaatuneita säilytettiin. Toimisto huolehti linnoitusjoukkojen muonituksista ja sopimuksen mukaista korvausta vastaan. Jossain vaiheessa koko alue kiinteistöineen siirtyi Luumäen kunnalle ja sitä kautta Helsingin kaupunki oli saanut vuokrata huvilat itselleen.
Kesäsiirtolan toiminta:
Kesäpäivät olivat täynnä toimintaa, leikkejä, kilpailuja, uimista, soutelua, mustikoiden poimintaa, saunomista ja Coronan pelaamista.
Siirtolan ruoka oli aina hyvää. Itse poimituista mustikoista saimme emännän tekemää mustikkapiirakkaa. Ei ole milloinkaan ollut parempaa piirakkaa kuin Lepolassa.
Halusin auttaa siirtolatätejä lakaisemalla lattioita, lakanoiden vaihdossa sekä tiskien kuivaamisessa suuressa lämpimässä keittiössä. Samalla kurkin ikkunassa peltojen yli kauas horisonttiin, jossa juna puuskutti kohti Lappeenrantaa mustaa savua tupruten joka ilta. Ehkä pieni apu oli hyödyksi.
Uimaan opin heti ensimmäisenä kesänä ja opetin johtajan viisivuotiasta Sinikkaa uimaan. Sitten sain ”uimaopettajan viran”. Rakkaus uimiseen on edelleen.
Olin ystävystynyt johtajan vanhimman tyttären kanssa, siksi kai pääsin hänen kaverikseen asumaan yksityishuoneeseen. Yöllä hiivimme ruokakomerolle hakemaan näkkileipää, jonka paksulla voilla päällystin - kyllä oli hyvää. Näin eivät päässeet muut lapset tekemään.
Olympiakesä 1952 oli sateinen ja kylmä. Sadepäivinä istuimme rannan lasiverantahuoneessa Vilpolassa. Palelin, oli lyhyt
hame, ei sukkia, ei pitkiä housuja, paljain jaloin. Tossut ja sukat oli
lukkojen takana komeron hyllyllä. Illalla kun sai syväjäädytetyt jalat filtin
alle, niin aamulla olin kiukkuinen ja äreä aamuherätyksistä, koska en halunnut
nousta lämpimästä sängystä. Olin väsynyt myös yömyöhään lukemisestä. Tuli
nuhteita, kun hidastelin. Lasten kasvatus oli erilaista siihen aikaan.
Siirtolan kirjastossa oli kaikki L.M. Montgomeryn Pieni Runotyttö -kirjat.
Ahmin kirjoja iltaisin, ja kun valo pakeni huoneesta, istuin ikkunalaudalla kurkottaen ulos valoon, että näkisin lukea. Sähkövaloa ei ollut lasten makuuhuoneissa.
Komea Yrjö: Eräänä sunnuntaipäivänä saapui suuri yllätys. Johtajaperheelle tuli sukulaisia vierailulle. Saapui vaalea ja vankka karjalaispoika Yrjö, minua vähän vanhempi. Yrjö oli mielestäni komea, ei rimppakintuinen kuten asfalttipojat täällä. Pelasimme Coronaa, tuskin puhuimme toisillemme, jännite oli välillämme, salaperäistä tunnetta? Kuuman päivän värisevässä illassa, suolantuoksuiselle maantielle hävisi Yrjö eikä koskaan palannut!
Lauantai-iltaisin kuului tanssimusiikkia läheiseltä Risulahden tanssilavalta. Kesäillassa, leppeät ilta-auringon säteet honkien kylkiä punertaen, komean, kauniin huvilan ikkunat auki lehahtaneina järvenlahdelle päin, siihen oli hyvä nukahtaa.
Taas seuraavan kesäkuun alussa lähdön hetkellä Kaisaniemen koulun tarkastuksessa punnittiin ja mitattiin. Nyt oli painoni tilastoitu edelliseltä siirtolakesältä. Silloin paino oli noussut, niin kuin tarkoitus on ollut. Kaupunki ei ollut meihin turhaan satsannut, olimme voimistuneet, se oli hyvä.
Helsinkiläisinä, Kallion kivierämaan kasvatit synkästä umpikorttelista, saimme viettää hyviä kesiä Luumäen Kivijärven rannalla. Olimme pitkän kesän ilman, että siirtolassa olisi vieraillut vanhemmat. Isää meillä ei ollut, ei ainakaan kukaan maininnut eikä
äitejäkään näkynyt. Äidit olivat töissä pitkän viikon ja tuskin rahaa oli matkustamiseen.
Lepola oli paratiisi, joka on ikuisesti hyvissä muistoissa.
Kunnan yleisenä uimapaikkana on edelleen sama Lepolan ranta.
Matkalla Lappeenrantaan on aina käytävä kesällä juuri siinä samassa paikassa uimassa, joka on nimeltään tänä päivänä Jurvalan ranta, vanhan kuutostien varrella. Siitä ei ohi ajeta !
Tänään 1.1.2022 Hely Rautiainen
Tänään lähden tekemään itselleni hyvinvointijäljitelmän.
Eikä mikään este pysäytä aikomustani, (aika oli silloin koronan takia turvallisempaa).
Tämä huono aika, jatkuva pysyvä huolista, kaikista peloista, syvissä ihmisten ahdistuksessa.
Mene, mene hetkeksi voimiesi lähteelle
yritä, pelasta ja tee mitä vielä ehdit. Katso tämä, kuittaan, katseellani
varmasti kannattaa!
Astun uima - allas puolelle, ensin arvion, Mikä on tilanne altailla, sopiiko mennä tuonne? Uintialue on vapaa. Sukellan rataköysien ali sinivihreään vilpoisaan veteen. Heittäydyn selälleni ja lähden liukumaan, veden pintaa pitkin, kädet pään yli lentäen.
Voi että on ihanaa, veden päällä keinuen, pehmeässä syleilyssä, irrallaan kevyenä painottomuudessa. Tästä saa olla kiitollinen.
Höyrysaunassa istuskelen yksin, ei muita lauteilla. Siinä lämpimän vesipilven hyväilevässä usvassa "sumujen sillalla " hyräilen, muistelen ja uneksin kunnes melkein nukahdan.
Havahdun hereille, pesuhuoneesta kuuluu solina ja pulina, jää unelmointi.
Saavun kotiin, otan ylleni puhtaan lämpimän yöpaidan. On myöhäinen iltapäivä, aurinko laskee. Huoneeni hämärässä seurailen ikkunan takaa, yli joen ja peltojen ruuhkaista autojonoa, joka hiljalleen matelee eteenpäin.
Siellä olin minäkin, siitä on jo kymmeniä vuosia sitten, ruuhkabussissa istuen, väsyneenä miettien alkavista illan velvoitteista töistä tullessa. Onneksi tänään "kaikki on jäänyt taa".
Nyt vain oleskelen:
Tänään, tämä päivä on ollut hyvä:
KAAMOS, Hely Rautiainen 11.11.2021
Pidän pimeästä ajasta, kulkea hämärässä
rakentaa itselle suojaisen pesän, ei tarvitse näkyä, päteä ja kiiruhtaa.
On hetken pysähtyneisyyden aika ennen joulutoimien.
Nukkua puolille päivin, alkaa päivä vasta myöhään kunnes
taas hetken päästä on armollinen pimeys.
En kaipaa lunta, kylmää enkä talven viimoja.
Taivas on kuin maahan laskeutunut, hyvä olla suojassa,
omillaan, omassa paikassa, lukea sekä seurata hyviä mieleenpainuvia leffoja,
seuraillen puoleen yöhön.
Kohta, aivan pian, omalla ajallaan
hulmahtavat valo, värit ja lumen valkoisuus täyttää maisemat:
Näin on hyvä, kaamosaika on tarpeellinen
ONKO ISI VIELÄ LAPSESI? Pertti Korhonen
KEVÄÄN TUNTOJA Pertti Korhonen
(?) Huom. Pertti ei ole kirjoittanut tätä tälle keväälle, kun tuuli on ollut mitä myrskyisin.
Pertti Korhonen
PERTTI KORHOSEN KEVÄTRUNO (maaliskuu 2021)
Kyllä ne ovat niin ihania nämä kevätaamut, iloiseksi ne saavat mut.
Valo on voittanut kaamoksen, positiiviseksi muuttanut ajatuksen.
Luonto herää talviunestaan, koivuissakin alkaa mahla virtaamaan.
Virratkoon sisällämme kauniit ajatukset,
unohtakaamme kaikki turhat uhkakuvaukset.
Iloista kevätpäivää rakkaat ystävät.
Ajattelinpahan hiukan aivosolujani herätellä,mikäs niille olisi parempi lääke kuin runoja riimitellä.
Oloni on tuplasti sitä uutta normaalia,
enimmäkseen peiton alla selällään kuorsailua.
Toivottavasti korona ei minua sieltä löydä,
liukkaaseen pihaan en kyynärsauvojen kanssa uskalla käydä.
Pakkasetkin jo täällä hellitti,
toivottavasti ankarimman talven selälleen kellisti.
Hartaasti toivon kevätauringon kimallusta,
kaunista kevättä ja kesäistä kukkien tuomaa ihastusta.
Eläkeläistoveritkin tuntuvat jo kaipailevan,
toivovat meidän kaikkien pian kuorossa laulelevan.
Terveysviranomaiset ja päättäjät, tehkää yhteisiä päätöksiä,
älkää lisätkö toistenne syytöksiä.
Yhdistyksemme runosuoni Pertti Korhonen halusi Syyskokouspäivänä 20.11.2019 muistella omaa tuloaan Malmin eläkeläiseksi ja vastaanottoaan. Pertin kahdesta runosta toinen on omistettu pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Eeva Airolalle, joka sairastui vakavasti ja nukkui pois. Toinen on Jäsenhuoltaja (lue jäsensihteeri Ritva Kaartoaholle, joka otti Pertin erittäin ystävällisesti vastaan Malmin eläkeläiset ry:n.
EEVALLE!
Kukka voimakas puutarhassa, kasvaa tuulessa ja sateessa, ei kaada sitä pieni hallakaan, suojelee helteeltä kasvukumppaneitaan.
Juuret sen kauaksi ulottuvat, uusia versoja kasvattavat. Laajenee puutarha kukkineen, tuo iloa ihmisten elämiseen.
Sinä Eeva olet ollut voimanlähde meille, olet yhdistystämme johtanut oikeille teille. Voimiasi säästämättä olet uurastanut, uusia jäseniä toimintaan opastanut. Iloa olet meille mukanasi tuonut, uutta uskoa keskuuteemme luonut.
Kaikesta tästä haluamme Sinua kiittää, suomme Sinulle hetken aikaa levähtää. Voimaa ja kestävyyttä sinulle toivotamme, vielä yhdessä kanssasi Malmilla uurastamme.
Yhdessä olon hetkistä nautimme, yhteistä puutarhaamme ihailemme.
RUUSUJA RITVALLE! (1.11.2010 jäsensihteeri Ritva Kaartoaholle hänen täyttäessään 75-vuotta)
Satulinnan tahdomme sinulle rakentaa, miljoonilla ruusuilla sen seinät somistaa. Kultaiseen tuoliin sinut sinne hetkeksi istumaan, onnittelulaulujamme tänään kuuntelemaan. Työstäsi yhdistyksemme hyväksi haluamme sinua kiittää, toivomme, että voimia ja terveyttä pitkiksi ajoiksi riittää.
Tunnollisesti olet hoitanut jäsentemme asiat, pankkiin olet kantanut täyttyneet kolikkorasiat.
Sylin täydeltä onnea ja ruusuja sinulle jaamme, toivomme, että vielä kauan sinun kanssasi olla saamme.
Taivas kirkkaan kuulaana hohtaa,aurinko pilvettömältä taivaalta paistaa. Kesän tuoksut ja kukkien loistot aistia voi, on kevätjuhlan aika, jolloin keväiset laulut soi.
Kesäisiin asusteisiin pukeudutaan, juhlatunnelmaan lataudutaan. Talvella opitut laulut, tanssit ja sketsit esitetään, opettajia ja ohjaajia kauniisti kiitetään.
Talven aherrukset ja harrastukset taakse jäivät, edessä kesäiset riennot ja ihanat lomapäivät. Luonto puhkeaa kukkaansa, linnut laulavat, alkoi kesä, josta kaikki nauttia haluavat.
MALMIN ELÄKELÄISTEN 60- VUOTISTAIVAL
Jos nämä Työväentalon seinät osaisivat puhua
niillä olisi paljon kerrottavaa, tuhansia tarinoita;
miljoonien askelten kaiku on painunut näihin lattialautoihin
tuhannet iskulauseet kaikuneet näissä hirsiseinissä,
toveri on täällä löytänyt toverin, nuori mies tanssittanut valitun.
välillä on pyöritty tahdissa valssin, välillä pähkäilty toimia päättäjien.
Ne, jotka rakensivat tämän talon ja perustivat Malmin Eläkeläiset
olivat kokeneet mielettömän vuoden 1918,
eläneet läpi talvi- ja jatkosodan
ja sen jälkeen korjanneet sodan jäljet,
työtä tehden rakastaneet tätä isänmaataan.
Oli maksettu sotavelat, oliko heidän aika hellittää?
EI – he tiesivät, että yhteistyössä on voimaa,
he perustivat järjestön pitämään huolta myös unohdetuista.
He tiesivät Suomen jälleenrakentajina oikeutensa
leipään, hoivaan ja kulttuuriin myös eläkeläisinä.
He tiesivät, ettei se pyytämällä toteudu vaan sitkeällä toiminnalla.
On 60 vuotta eletty muistorikkaita hetkiä,
koettu yhdessä upeita luonto- ja kulttuuriretkiä.
satojen joukossa voimisteltu järjestön historiaa,
teatteria, kulttuuria saatu harrastaa,
kylpylöissä käyty rentoutumassa
ja kulttuuririennoissa taitoja näyttämässä.
On seisty eduskuntatalon portailla
vaatimassa eläkeläisille oikeuksia.
ja ennen kaikkia vaaleja tivattu ehdokkailta
ihmisenarvoisia oikeita päätöksiä.
Onneksi löytyy aina ihmisiä, jotka jaksavat ahertaa toisten
puolesta;
johtaa puhetta, laukoa huumoria, kirjoittaa asiat muistiin, kutoa lämpimiä,
innostaa liikkeelle, laulaa ja musisoida.
ja ennen kaikkea keittää kahvia ja leipoa pullia.
Arvo ja kiitos kaikkien näiden toimille.
He ovat järjestön PERUSKIVI, toiminnan moottori.
Niin kauan kuin ihminen oppii uutta,
etsii elämäänsä kumppanuutta,
auttaa sitä, jonka jalka ei enää nouse,
ymmärtää sitä, jonka käsi ei tartu,
tuohtuu vääryyksistä, ilahtuu ystävyydestä
on Elämä elämisen arvoista.
Eevi Kaasinen
NAINEN, MONINAINEN
Mitä me miehet olisimmekaan ilman naista? Kaamoksessako kulkisimme, jossa aurinkokaan ei paista? Sumuunko huutaisimme surumme, kuin yksinäinen susi, usvaan ulvoisimme kaipuumme?
Niin moninainen olet sinä nainen, moniin elämän tilanteisiin sopeutuvainen. Kulttuurit ja uskonnot sinua opettaa, jopa sen, kuinka itseäsi tulee vaatettaa. Miehen palvelijaksi ja rakastajaksi sinut huolitaan, naispappina sinut vieläkin vääräoppisena tuomitaan. Raskaitakin töitä saat ahkerasti raataa, ansiotulosi miehiin nähden alempana laahaa.
Ole luja suomalainen nainen, ole elämääsi luottavainen, sinun sylisi lämpöä kaivataan, sinun auttavia käsiäsi tarvitaan.
Pertti Korhonen 2013
ELÄMÄN VIRTAUKSET
Nousuvirtaus ylöspäin kohottaa,
kauas ennätyksiin kuljettaa.
Pitkäkin lento joskus katkeaa,
alas maanpoveen vajoaa.
Jos virtaus sivulta käy,
ei turvallinen reitti edessä näy.
Virtauksia lennoillamme monenlaisia on,
onko valinta tahdoistamme riippumaton?
Jokainen liitää tyylillään,
matkansa omilla siivillään,
kunnes aika on tullut laskeutua alas.
Ei paras tuomarikaan arvostella voi, oliko se tyyli
paras.
4.2.2019 Pertti Korhonen
KANNUSTUS AUTTAA!
Ai, miksikö näitä runojani rustaan?
No, näillä patoutumiani ulos kuskaan.
Kirjoittamalla olen saanut helpotusta surujeni tuskaan.
Runoillani kovalevyäni putsaan.
Kansakoulussa jo runosuoneni sykki,
kunnes opettajani plagiointiepäily sen tukki.
Heikko itsetuntoni siitä vahvistui,
runosuoneni vuosikymmeniksi tukkeutui.
Suru läheiseni matkan päättymisestä,
toi mieleeni monenlaista miettimistä.
Mietteistäni aloin kirjoitella,
runon muotoon niitä riimitellä.
Kannustusta mahtavaa ystäviltäni sain,
kiitollinen heille olen ain.
Ilman heiltä saamaani kannustusta ja tukea,
emme saisi runojani lukea.
Pertti Korhonen
Ruskaretkellä
Koettiin luonnon syksyinen kauneus
Lapin viiman kiihkeä kosketus.
On Kuertunturi talsien valloitettu,
Ylläs gondolilla keinuen ylitetty.
On illat tanssien, joogaten vietetty,
massut aamuin illoin herkuin täytetty.
Ulkomaillekin tehtiin pikavierailu,
siinä ohessa monet valtasi shoppailu.
On iltanuotiolla makoisat makkarat paistettu,
ruskan punainen säteily tavoitettu.
Oma syksyinen ruskamme loistakoon,
kaverijoukolle iloa tuottakoon.
Tästä kaikesta kiitämme matkavastaavaa,
Mailaa, homman moottoria, tyttöä topakkaa.
Hei älynystyrät Maila toimimaan,
ja lähdetään uudestaan matkaamaan!
Lämpimin ajatuksin RUSKAJOUKKO
Kaunis punainen ruusu ikkunallain kukoistaa,
herttaisista Helokeista minua muistuttaa.
Keväinen laulu korvissani soi,
halaukset Helokkien iloa elämään toi.
Ihana yhdessä oli laulella,
keväisiä hetkiä ilo muistella.
Kauniisti soikoon haitari Lilian,
toivon yhteisten esiintymisten vielä jatkuvan.
Pertti ja muut
Suvivirsi
En julistaudu uskovaiseksi,
en tunnustaudu ateistiksi,
mikä sitten olenkaan,
yksin en pysty toimeen tulemaan.
Ympärilleni kaipaan ystäviä,
rakastavia ihmisiä,
tukipaaluja näkyviä,
myös voimia näkymättömiä.
Kauniit muistot voimia antavat,
vaikeiden hetkien ylitse kantavat.
Kevät saa luonnon kukoistamaan,
sielussani suvivirren raikumaan.
Pertti Korhonen
Melnikovan metkat miehet Malmilta
MUUSIA VAI SOOSIA
kansa rähisee, ukko kähisee.
puhu siis suusi, vaiko vilaus.
suussa kuivaa, pystyssä huimaa
päätä taas särkee, ei tässä järkee.
meillä ei mittää, mitä tästä pittää.
JUHANNUSYÖ Matti Tuovinen Fuengirola
Valo valoa suutelee
Koivu pukeutunut on juhlaan
Käyn viettämään keskikesän juhlaa
Hetkeäkään en tuhlaa
Valo valoa suutelee
Kuikka lammella puolisoaan huutelee
Nuorukainen neitoa katselee
Salaisuudeksi jää mitä kumpikin ajattelee
Valo valoa suutelee
Kaksin rantapolulla
Yössä joka solulla
Mehiläinen lentää kukkaan
Ai ai tuota tummatukkaa
Valo valoa suutelee
Hyttynen hyrisee
Käki kukkuu
Hanurin haikea ääni
Kesäyö huumaa mun pääni
Valo valoa suutelee
On Juhannusyö
SOTESOPPA, Kalle Karjukoski Kevätjuhlassa
Monta vuotta sitä on keitetty, liemeen jos jonkinmoista heitetty.
Hämmentäjiä on ollut monenlaisia, politiikan huippu ammattilaisia
Kypsymättömänä sitä on yritetty kansalle syöttää
hyvää sopasta tulee, näin keittäjät väittää.Vaalit lähestyvät huolestuttavasti, soppa kiehuu tahmeasti.
Äänestäjiä täytytisi vielä mielistellä, sopivia mausteita soppaan hämmennellä.
Pääkokilta taitaa jo usko pettää, haluaisi koko sopan roskiin heittää.
Pertti Korhonen
JUHLAMARSSI
KYLÄ HALLAINEN KASKIEN SAUHU JA TYÖ OLI KEHTOMME ÄÄRELLÄ TUTTU. KÄSI KÄNSÄINEN PUUTE JA PAKKASTEN YÖ VILU VAIPPANA KARHEA NUTTU. MEIDÄT KASVATTI TUO ISÄIN RAIVAAMA SUO KERRAN KIRPOSI KOURASTAAN RAUTA. NYT TIEDÄMME SEN SYYN ÄIDIN KYYNELTEN, RAKKAITAMME KUN PEITTÄVI HAUTA. NYT TIEDÄMME SEN SYYN ÄIDIN KYYNELTEN, RAKKAITAMME KUN PEITTÄVI HAUTA.
MEIDÄN SYNTYMÄMAA KARU KAUNIS ON TÄÄ TYÖN RIKKAUDET SILLE ME SOIMME. KERRAN JÄNTEVÄT KOURAMME UUPUIVAT NÄÄ TYÖN JO NUORILLE JÄTTÄÄ ME VOIMME. MEITÄ ROHKAISI TUO ISÄIN RAIVAAMA SUO HEITÄ PALJOSTA TAHDOMME KIITTÄÄ.
MUTTA VAURAUDEN LOIMME YHDESSÄ SEN SUKUPOLVIEN TYÖ YHTEEN LIITTÄÄ. MUTTA VAURAUDEN LOIMME YHDESSÄ SEN SUKUPOLVIEN TYÖ YHTEEN LIITTÄÄ.
MEILLE TUTTU ON TYÖ SEKÄ TIE ELÄMÄN ILON RAITOJA LÖYTYVI HARVAAN. MEILLÄ YHTEINEN OLLUT ON MÄÄRÄMME PÄÄ RINTA RINNAN VAIN SAA ELON PARHAAN. MEIDÄT KARKAISI TUO ISÄIN RAIVAAMA SUO VIELÄ LAULAKAA SISKOT JA VELJET. KESKEN TYÖMME JOS JÄÄ AINA.
MUISTAKAA TÄÄ POIS ME TAHDOMME PUUTTEHEN TELJET. KESKEN TYÖMME JOS JÄÄ AINA. MUISTAKAA TÄÄ POIS ME TAHDOMME PUUTTEHEN TELJET.
Päivitetty 1.2.2023